Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollon hallintopalvelukeskuksen lakimiesyksikkö Tapio Räty

Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetussa laissa on säädetty mm. työ- tai toimintakykyyn liittyvän kuntoutuksen järjestämisestä. Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain mukaan vakuutusyhtiö korvaa mm. sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisen kuntoutuksen kustannuksina vamman tai sairauden aiheuttamien toiminnan rajoitusten vuoksi tarpeellisten apuvälineiden hankkimisesta ja uusimisesta aiheutuvat kustannukset.

Vammaispalvelulakia säädettäessä vammaispalvelulain 4 §:n toissijaisuussäännöksellä on haluttu turvata vammaiselle henkilölle etuuksien saanti, milloin muun lain nojalla annetun palvelun tai etuuden saanti viivästyy. Palvelujen ja tukitoimien järjestäjänä toimisi tällaisissa tilanteissa (etuuden viivästyessä) kunta, jolla on vammaispalvelulain 3 §:n mukaan järjestämisvastuu palvelujen ja tukitoimien osalta.

Vammaispalvelulain 15 §:n mukaisesti kunta voi laskuttaa jälkikäteen ensisijaista etuuden järjestämisvastuussa olevaa tahoa – lähinnä siis vakuutuslaitosta. Mainitun säännöksen mukaan vakuutusjärjestelmä korvaa siten palvelujen ja tukitoimien todelliset kustannukset tilanteessa, jossa kunta on järjestänyt palveluja tai tukitoimia vakuutuslaitoksen korvauksen viivästyessä ja jos palvelut ja tukitoimet on järjestetty vakuutustapahtumaan johtaneiden syiden perusteella.

Vammaispalvelulain säätämisellä ei ole ollut tarkoitus muuttaa vakuutusjärjestelmän etuusrakennetta, eikä aikaansaada uusia korvausmuotoja vakuutusjärjestelmään. Sen sijaan tarkoituksena on ollut nimenomaisesti turvata, etteivät vakuutuslaitokset muuta korvauskäytäntöään ja ettei lain säätämisen myötä kunnille synny edunmenetyksiä. Tämä periaate on kirjattu hallituksen esitykseen vammaispalvelulaiksi. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ”Kunnan tehtävänä on lakiehdotuksen 4 §:n mukaan huolehtia palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä vammaiselle henkilölle toissijaisesti, mikä merkitsee, ettei vakuutuslaitosten ensisijaista korvausvastuuta vakuutustapahtuman johdosta vammautuneiden kohdalla ole tarkoitus muuttaa. Vakuutuslaitoksen korvausta koskevan säännöksen tarkoituksena on estää se, että vakuutuslaitosten lakisääteistä kustannusvastuuta siirtyisi kunnallishallinnolle sen johdosta, että kuntien vastuuta vammaiselle henkilölle tarkoitettujen palvelujen ja tukitoimien järjestämisessä lakiehdotuksen mukaisesti yleisesti lisätään”.

Yksityiskohtaisissa perusteluissa on myös todettu, että ”Mikäli kunta antaisi vakuutuslaitoksen vastuualueeseen kuuluvan palvelujen tai tukitoimien vakuutustapahtumassa vammautuneelle henkilölle, muodostuisi kunnalle tämän säännöksen nojalla kyseisen vakuutuslain määrittämän korvausvastuun suuruinen takautumisoikeus ensisijaisena korvausvelvollisena olevaan vakuutuslaitokseen nähden.

Sosiaalivaliokunnan mietinnössä (nro 40/1986 vp.) on edelleen todettu, että lakiehdotukselle ei ole tarkoitus kaventaa vammaisen henkilöiden oikeuksia ja asemaa sosiaalivakuutusjärjestelmässä eikä muutoinkaan vähentää vakuutuslaitosten korvausvelvollisuutta tai Kansaneläkelaitoksen tai vakuutuslaitosten kuntoutustoimintaa. Sosiaalivaliokunnan mietinnöstä ilmenee myös, että valiokunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö ei voi vetoamalla suoritukseensa vakuutetulle vapautua kunnalle olevasta vastuusta. Näissä tapauksissa olisi valiokunnan käsityksen mukaan asia ratkaistava hallintoriita-asiana lääninoikeudessa (nykyisin hallinto-oikeuksissa).

Vammaispalvelulaki mahdollistanee sen, että hallintoriitana voidaan Kansaneläkelaitosta tai jotain muuta kuntoutusetuuksia antavaa viranomaista tai vakuutuslaitosta vastaan ajaa korvausvaatimusta, ts. vaatimusta perusteettoman edun palauttamiseksi hallintoriita‑asiana.

Vammaispalvelulain 15 §:n mukaan, jos vakuutuslaitoksen tulee suorittaa vammaiselle henkilölle esimerkiksi tapaturmavakuutuslain lain nojalla korvauksia ja kunta on antanut vammaiselle henkilölle samaan tarkoitukseen ja samaan aikaan kohdistuvia vammaispalvelulain 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuja palveluja tai tukitoimia, siirtyy oikeus korvaukseen kunnalle siltä osin, kuin vakuutuslaitoksen olisi tullut suorittaa korvausta. Tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annettujen lakien mukaan, jos kunta on antanut vammaispalvelulain nojalla kuntoutujalle palveluja ja tukitoimia, jotka kohdistuvat samaan tarkoitukseen ja samaan aikaan kuin kuntoutujalle em. lakien mukaan korvattava kuntoutus, oikeus korvaukseen siirtyy tältä osin kunnalle.

Liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 10 §:n perusteella todetaan, että säännöksellä ei muuteta kunnan ja vakuutusjärjestelmien järjestämis- ja korvausvastuuta kysymyksessä olevien palvelujen ja tukitoimien osalta (He 259/1990). Edellä mainitut korvattavasta kuntoutuksesta annetut säännökset sekä vammaispalvelulain 15 §:n säännös yhdessä merkitsevät sitä, että kunnalla on oikeus saada vakuutusyhtiöltä täysi korvaus, kun se järjestää vammautuneelle henkilölle sellaisen palvelun, jonka vakuutusyhtiö olisi vakuutuslainsäädännön mukaan velvollinen korvaamaan henkilölle, jollei kunta olisi sitä palvelua järjestänyt.

Vammaispalvelut - Vammaispalveluiden soveltamiskäytäntö