|
|
Oikeusturvaa ja ohjeita elämän käännekohtiin
Todellisuus poikkeaa valitettavan usein siitä, mihin olemme luottaneet.
moniongelmaisuuden ja
taloudellisen kriisin takaa löytyy usein todellista elämää ja yksilön oikeuksia
tuntematon järjestelmä.
Kun työkyvyn menetys
tai vammautuminen kohtaa ei
realismiin putoaminen tapahdu yksistään vammautuneen, vaan myös hänen
perheen kohdalla.
Oikean tiedon saanti on tärkeää vammaiselle,
jotta hän pystyy mahdollisimman itsenäiseen elämään, tekemään
itsenäisiä päätöksiä sekä valvomaan
omien oikeuksien toteutumista.
Kun
tiedostaa vammautuneen arjen, toimintaympäristön,
oikeudet ja oikeat toimintatavat, voi välttää niitä virheitä, joihin moni
on jo kohtalokkaalla tavalla tutustunut.
Tähän todellisuuteen johdattaa parhaiten ne ihmiset, jotka ovat jo
omakohtaisesti kokeneet yhteiskuntamme vakiintuneet toimintatavat.
Luottamus oikeusturvaan ja päätöksentekoon on horjunut käytäntöä
omakohtaisesti kokeneiden ja tutkineiden keskuudessa.
Oikeudenmukaisempi yhteiskunta ja yksilötasoinen kohtelu on kuitenkin saavutettavissa yhteistyöllä.
Verkostoituminen luo edellytyksiä
vammautuneiden oikeusturvan kehittämiselle yksilötasoa paremmin.
Vammautuneiden elämänhallinnan ja perhetyön tuki yhdistyksen
tavoitteena on
saada vammautuneelle
fyysisellä ja henkisellä tasolla esteetön, oikeudenmukainen,
turvallinen, sosiaalisesti toimiva ja muutoinkin vammautuneiden tarpeet täyttävä
elin- ja toimintaympäristö. |
|
|
|
|
|
|
|
Tapaturmien lisäksi vajaakuntoisuuteen voi
johtaa mm. sairaudet ja potilasvahingot. Tapaturmia
sattuu Suomessa vuosittain noin miljoona. Niissä
kuolee noin 3000 ihmistäotona ja vapaa-ajalla
sattuu joka päivä yli 2000 vammaan johtavaa tapaturmaa ja niiden
osuus kokonaismäärästä on
noin 70 prosenttia.
Yleisin kuolemaan johtava tapaturma on kaatuminen
johon kuolee vuosittain yli 1000 ihmistä.
Tapaturmavakuutuslaitokset
korvaavat työtapaturmia ja ammattitauteja vuosittain noin 120 000
kappaletta. Työtapaturmissa kuoli
vuonna 1999 76 henkilöä. Vuonna 1999 työtapaturmia sattui keskimäärin
joka kahdellekymmenelle työntekijälle.
Potilasvahinkoilmoituksen
teki
vuonna 1999
potilasvahinkokeskukselle
Vammautuneen toimintaympäristö ja
tiedonhankinta
Mielikuvat vammaisuudesta ovat valitettavan usein
virheellisiä sekä voimakkaasti asenteellista päättäjien,
virkamiesten ja kansalaisten keskuudessa.
Asenteet muuttuvat hitaasti vaikka oikeaa tietoa olisi saatavissa.
Tiedonpuutetta on vammaisten, järjestöjen, sekä kunnan hallinnossa,
tietoa tulisi lisätä apuvälineistä, liikuntaesteistä sekä sosiaali-
ja terveyspalveluista. Vammaisuutta kohtaan olevia asenteita
tulee korjata myönteisempään suuntaan, jotta vammainen voisi toimia
täysivaltaisena kuntalaisena.
Kuntalainen ei voi valvoa oikeuksiaan, jos hän ei ymmärrä sen
viranomaisten käyttämää kieltä, jonka koetaan olevan byrokraattista,
etäistä ja vaikeaselkoista, eli ns. kapulakieltä. Selväkielinen
tiedonsaanti on tärkeää, jotta vammainen voisi itse ymmärtää esim.
palveluja koskevat päätökset ja ryhtyä mahdolliseen muutoksenhakuun
objektiiviselta pohjalta.
Kuntalain mukaan kunnalla on tiedotusvelvollisuus
kaikille kuntalaisille ja siten myös vammaisille.
Kuntalaki-29§: Kunnan on tiedotettava
asukkailleen kunnassa vireillä olevista asioista, niitä koskevista
suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja
niiden vaikutuksista. Kunnan on laadittava tarvittaessa katsauksia
kunnan palveluja, taloutta, ympäristösuojelua ja maankäyttöä
koskevista asioista. Asukkaille on myös tiedotettava, millä tavoin
asioista voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä valmistelijoille
ja päättäjille. Milloin kunnan tehtävä on annettu yhteisön tai
säätiön hoidettavaksi, kunnan on sopivin tavoin tiedotettava
asukkailleen yhteisön tai säätiön toiminnasta.
Julkishallintoa ja -palveluja koskevat lait
sisältävät pykälät viranomaisten tiedottamisvelvoitteesta.
Velvoite ulottuu
sosiaali- ja terveydenhuollon lakeihin, sekä julkisuus-, kunta- ja
hallintomenettelylakeihin. Julkisuuslaissa viranomaisia kehotetaan
tiedottamaan kuntalaisille mahdollisimman avoimesti. Tiedotukseen
tulee sisällyttää asioiden valmistelu ja tavoitteena on kunnan
sekä kuntalaisen välinen vuorovaikutus.
Kuntien
taloudellinen ahdinko vaikuttaa vajaakuntoisten liikkumiseen ja
elämään laajemmin, kuin muiden kuntalaisten kohdalla. Vammautuneen
henkilön kohdalla on usein kysymys myös liikuntaesteistä.
Liikuntaesteisiä ovat keppien, rollaattorin ja pyörätuolin kanssa
kulkevat henkilöt.
Liikuntaesteinen ei aina voi valita liikkumisensa ajankohtaa, eikä
välinettä. Osa liikkumisesta tapahtuu aina kävelyyn varattuja alueita
pitkin (kävelytiet, torit, linja-auto pysäkit tms.). Kuntien ja
taloyhtiöiden säästöjen aiheuttamat laiminlyönnit katujen, teiden,
puistojen ja pihojen kunnossapidossa erityisesti talviaikoina aiheuttaa
todellisia vaaratilanteita liikuntaesteiselle.
|
| |
|
|
|
|
|
Vajaakuntoinen Suomessa
Suomessa vammaisuutta ja vajaakuntoisuutta on noin 10 %:lla
väestöstä. Noin
250 000 suomalaisella on merkittävää haittaa aiheuttava vamma tai
toimintavajavuus. Vaikeavammaisia ihmisiä on alle 50 000. Työnvälityksessä oli vuosituhannen vaihteessa
kuukausittain keskimäärin noin 40 000 työtöntä vajaakuntoista
työnhakijaa. Vajaakuntoisten työllisyysaste on muuhun väestöön
verrattuna noin 25% alhaisempi. Vajaakuntoisten työnhakijoiden
työttömyys kestää lähes kaksi kertaa pidempään kuin muilla
työttömillä. Vajaakuntoisten kohdalla pitkäaikaistyöttömyyden riski
on erittäin suuri.
Vajaakuntoisuudella tarkoitetaan lainsäädännössä henkilöä, jonka
mahdollisuudet saada sopivaa työtä, säilyttää työ tai edetä työssä
ovat huomattavasti vähentyneet asianmukaisesti todetun vamman,
sairauden tai vajavuuden takia.
Vammaisuudella tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden
vuoksi on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua
tavanomaisista elämän toiminnoista. Yleensä henkilöt, joilla on
vaikea vamma kuuluvat määritelmään vajaakuntoisista.
Hallitusmuodossa
on vammaisten yhdenvertaisesta kohtelusta säännös, jonka mukaan
ketään ei saa asettaa eri asemaan terveydentilan tai vammaisuuden
perusteella. Perusoikeussäännökset edellyttävät, että valtio ja
kunnat toimivat aktiivisesti vammaisten oikeuksien toteuttamiseksi.
Jotta vajaakuntoinen olisi mahdollisimman
yhdenvertaisessa asemassa muiden ihmisten kanssa on kunnille säädetty
velvollisuus järjestää vaikeavammaisille sellaisia palveluja ja
taloudellisia tukitoimia, jotka ovat välttämättömiä hänen itsenäisen
elämän kannalta.
Kunnat velvoitetaan lainsäädännöllä
järjestämään asukkailleen sosiaali- ja
terveydenhuoltoa. Jos vammainen henkilö katsoo, ettei hän saa
kunnalta lainmukaisia palveluja ja tukitoimia, hän voi valittaa
kunnan sosiaalilautakunnan päätöksestä lääninoikeuteen ja edelleen
korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Vammautuminen, koulutus, ja työelämä
Vammautuneen tasa-arvoista mahdollisuutta koulutukseen ja työelämään
rajoittaa vajaakuntoisiin kohdistuva varauksellinen asenne ja
vammaisuuteen liittyvät henkilökohtaiset tekijät. Ennen koulutusta
uuteen ammattiin tulisi selvittää riittävän perusteellisesti
vajaakuntoisuuden aiheuttamat rajoitteet myös tulevaisuutta
ajatellen. Työelämän vaatimukset tulisi huomioida riittävän
kattavasti, jotta myös työllistymisen mahdollisuudet olisivat
realistiset.
Vajaakuntoisen työelämään sijoittumista tulee tukea
koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä, sekä
koulutuksen ohjauksella, kuntouttavalla opetuksella, työhön
valmennuksella ja työnohjauksella. Työelämän lisäksi myös
opiskelussa tulee huomioida apuvälineiden ja tulkkipalvelujen tarve.
Erityisesti
työmarkkinoilla on voimakasta asenteellisuutta ja virheellisiä
käsityksiä vammautuneen työkykyyn, työssä pysymiseen, sekä
ammattitaitoon liittyen, nämä kaikki vaikuttavat vammautuneen
ihmisen
työllistymiseen ja koulutuksen tavoitteiden onnistumiseen.
Työelämän uudet tarpeet ovat luoneet uusia mahdollisuuksia
vammautuneelle.
Vajaakuntoisen kouluttautumisella myös uusille
ammattialoille saadaan paremmat mahdollisuudet työllistymiselle.
Oppisopimuksella voidaan vajaakuntoiselle opiskelijalle turvata
opiskelun ohessa realistinen kokemus työelämän vaatimuksista ja
mahdollisuus joustavaan ammatilliseen tutkintoon.
Aikuiskoulutus voi myös tarjota vaihtoehtoisia menetelmiä
vajaakuntoisen koulutukselle.
Vammaispalvelut
Vammaispalvelulain tavoite on edistää
vammaisten ihmisten itsenäistä elämää ja tasavertaisia mahdollisuuksia.
Vammaispalvelulaissa kunta velvoitetaan seuraamaan vammaisten
elinolosuhteiden kehittymistä. Kunnan on tässä seurantatyössä
kuultava myös vammaisten ja heidän järjestöjensä ääntä.
Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää
vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena
yhteiskunnan jäsenenä
muiden kanssa, sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia
haittoja ja esteitä. Vammaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman
tai sairauden vuoksi on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia
suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.
Joihinkin vammaispalveluihin on kunnille säädetty
järjestämisvelvollisuus ja eräät palvelut toteutetaan
kuntien talousarvion mukaan harkinnanvaraisina palveluina.
Kunnilla on järjestämisvelvollisuus
asunnonmuutostöihin, kuljetuspalveluihin, palveluasumiseen,
sekä tulkkipalveluihin. Harkinnanvaraisia vammaispalveluja ovat
henkilökohtainen avustaja, kuntoutusohjaus, sopeutumisvalmennus,
sekä päivittäisissä toiminnoissa tarvittavien välineiden ja
laitteiden hankinnan tukeminen. Myös oman auton hankintaan voidaan
myöntää avustusta, sekä korvata sairauden
tai vamman aiheutuneita ylimääräisiä vaate- tai ravintokustannuksia.
Vammaispalveluista lisätietoja oppaita sivulla.
Lausunto, tulkinta ja niiden yhteensovittaminen
Potilasta hoitaa henkilökohtaisesti yksi tai useampi lääkäri sekä joukko
muita asiantuntijoita, tällöin
syntyy lukemattomia lausuntoja ja sairaskertomuksia, tämä on
materiaalia seuraavaan portaaseen. Tapaturma- ja eläkepäätöksiä varten
vakuutusyhtiö palkkaa itselleen juristin lisäksi niin sanotun asiantuntijalääkärin, joka
usein iltatöinään
lukee
Hylkäävät korvauspäätökset lisääntyvät, kun tiedossa on suuria
kustannuksia vastuullisille olevalle.
Todellisuus
suomalaisessa
tuomioistuimessa
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti, ihmisoikeudet ja länsimainen oikeuskäsitys on
arvoja joita on totuttu pitämään osana länsimaista hyvinvointivaltiota.
Vakuutusyhtiöt harjoittavat liiketoimintaa osalla yhteiskuntamme
lakisääteistä sosiaaliturvaa hoitamalla pakollisia tapaturmavakuutuksia. Vakuutusyhtiöt ovat mukana ensiasteen
päätöksenteossa omassa asiassaan. Seurauksena on, että kansalaiset
joutuvat yhä useammin hakemaan oikeusturvaansa tuomioistuimesta.
Lakisääteisesti vakuutetut eivät
saa asiaansa normaaliin tuomioistuimeen. Asia käsitellään ns.
erityistuomioistuimessa, jossa oikeuskäsittely tapahtuu pääsääntöisesti
kirjallisesti. Vastapuolen kuulustuttaminen ja todistajien kuulemisen
mahdollisuus on erityistuomioistuimen oman harkinnan varassa.
oikeuden lääkärijäsenen lausunto.
Lakiin perustumattomana potilaalta on myös
salattu vastapuolena toimineen eläkeyhtiön oikeudelle toimittamaa
aineistoa.
Erityistuomioistuinten päätöksenteon
oikeudenmukaisuus kyseenalaistuu viimeistään silloin, kun edes oikeuslaitos ei
itse kykene päätöksen perusteluiden kautta näyttämään toteen päätöksen
oikeellisuutta. Mitä seikkaa oikeus uskoi, mitä ei ja millä perusteella. Puolustautuminen
on varsin vaikeaa, ellei tiedä mitä oikeudessa lausutaan eläkeyhtiön toimesta
tai mitkä oli hylkäävän päätöksen todelliset perusteet. Muutoksenhakua ja
yleisiä periaatteita on käsitelty laajemmin sivuston kohdassa
oppaita.
|
|